Opiskelupäivä oli lyhyt, joten suuntasin päivällä aurinkoiseen syysmetsään koirien kanssa. Tallasin ensin jäljen +esineruudun (pieni, koko vain n. 25x15 m).
Valo ensin esineruutuun. Jätin Valon istumaan ja pyörin ruudussa pudotellen sinne 4 esinettä (oik ja vas takakulma, oik ja vas keskisivut). Valo ruutuun, noukki kivasti oik takakulman ensin. Uusi lähetys, vas takakulma nousi hyvin. Kolmas lähetys, Valo pyöri takalinjalla, tarkasti reunat, teki hommia aika pitkään ja kävi myös pissalla... jatkoi kuitenkin työntekoa ilman että tuli kyselemään multa neuvoja, ja sai lopulta hajun oik keskiesineestä. Lopetin tähän ja bileteltiin lelulla, vika esine oli kovaa muovia joten aika hajuton, en viitsinyt lähettää enää ruutuun Valoa pyörimään. Erittäin jees.
Pihka autosta, hallintaa. Eli suhinalla seuraamispätkä n. 50 m, jonka jälkeen reilu 3 min paikallaolo. Siirtyminen ihan ok, vähän edisti puolimatkassa. Paikallaolossa nousi alussa seisomaan, meni käskystä maahan. Lopun 3 min oli hyvin, piippauksesta ei päästä eroon ehkä ikinä, palkka lihapullaa purkista. Paikallaolon jälkeen Pee sai mennä hupailemaan esineruutuun, pitkällisen haistelun perusteella nosti muoviesineen käteen. Eri epeli tämäkin otus.
Sitten Valo jäljelle. Jana meni ihan käteen, Valo otti ensin jäljen, mutta kun en heti lähtenyt perään niin palasi janalle. Käännyttiin päässä, ja sitten Valo nosti takajäljen... säädettiin siinä sitten aikamme, lähetin Valon sitten läheltä jälkeä helpommassa kulmassa oikealle jäljelle. Jälki oli 1 h vanha, n. 400 m pitkä, 4 esinettä. Alku märkien lehtien peittämässä maassa, puron ylitys ja puolittaista avokalliota lopussa -eli vähän haastetta... alun 40 m meni kai ok, jäin vähän epäröimään oltiinko 100 % jäljellä vai ei. Sen jälkeen Valo teki aivan loistavaa työtä, esineet nousi hyvin ja puron ylitys oli ihan superhyperhieno. Ylityksen jälkeen oli kyllä esine helpottamassa, mutta silti. Kalliollakaan (kosteaa, siellä täällä jäkälää ja sammalta) ei ongelmia. Paljon leikittelyä lelulla, olin ihan otettu Valon suorituksesta.
Jäljen jälkeen lähdettiin suoraan lenkille, kohti viikonloppuna ollutta jälkimaastoa. Kaverin esine jäi matkalle koekoirakolta, joten ajattelin kokeilla onneani Valon kanssa. Ensimmäisenä haasteena 4-päinen peuralauma, jonka perään Valo pinkoi, mutta tuli vihellyksellä (!!?!?!!) luokse. Taas leikiteltiin paljon. Hetken päästä näin Valon reagoivan ja pysähtyvän haistelemaan jotakin, ja kyllä, neiti Napunen löysi kadonneen lompakon vanhalta jäljeltä. Ei nostanut heti, mutta pyysin esineen käteen kun tajusin itse mistä oli kysymys. Olin aikas ylpeä pikkukoirasta :).
Pihkalle vielä suhinalla seurailua loppuun, ihan ok, sitten kotiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti